Ei todellinen rakkaus ja parisuhde katkea sellaiseen kuin viimeviikonloppuna oli. Tai jos katkeaa niin se on ollut valhetta, valhetta kaikki. Mutta sitä tämä ei ole. Tämä on ollut ihana päivä, kiitos rakas.~Nainen~

Olen sinusta hirvittävän mustasukkainen. Aina kun käymme keskustellen läpi, jotain entisestä suhteestasi vatsassani myllertää ja tuntuu kuin koko kehoni itkisi. Minä tahdon kasvaa ja käsitellä sen tunteen. ~Mies~

Nukut. Olit nukkunut jo pitkään, kun huomasin kesken puheeni, että nukuit. Olen valmis kaikkeen paskaan mikä ihmisessä velloo. Olen ollut sinulle tähän asti ymmärtävä ja hellä syli. Omat tunteeni olen pitänyt itsellän. Kipu on todellista. Olen valmis siihen, otan kaiken vastaan ja kestän tiedän sen, enkä edes kovetu tai luo jotain ilkeitä mielikuvia sinusta rakkaani. Tiedän, että olet kokenut pahaa. Tiedän sen, mutta en minäkään voi varpaisillani ja antennit pystyssä elää lopun elämääni sinun kanssasi.

Tahdon liiton kanssasi. Sellaisen liiton, jossa voimme haistattaa päin naamaa ja kiroilla, vihata suoraan sydämmestämme toisiamme silloin kun sen aika on. Ymmärtää kaiken aikaa kuitenkin sen, että on tunteet ja tunteet heittelee. Paskasta taivaaseen. En tahdo sinun riippuvan minussa, enkä minä roiku sinussa. Tahdon, että ymmärrämme ja kasvamme yhdessä. Jos olen sinulle liian heikko ja epäkypsä niin tee ratkaisu. Katkaise suhde. Minä en tahdo. Enkä sitä tee, ellet petä minua jonkun toisen kanssa.

Minä tahdon jakaa sinun kanssasi paskan ja hyvän ja kauniin ja hellän. Jos emme kasva, jos jumimme paikallemme ja käperrymme valheellisiin kulisseihin olemme kuolleet.

Miten voi ymmärrys ja järki olla niin kaukana tunteista, jotka ottavat itseensä pienistäkin asioista ja vihastuvat pienistä sanoista.

Minä tahdon liiton, joka on vihassa ja rakkaudessa yhtä. Ymmärrän vihasi ja katkeruutesi kaikesta mitä olet kokenut. Tahdon kohdata kaiken mitä välillämme on. Luodessani sinulle turvaa olen kadottanut oman heikkouteni ja surun, joka paistaa läpi ja tunkeutuu lävitseni niin vahvana kuin ei koskaan ennen. Olen mies, olen roolini panttivanki. En tahdo, että tämä katkeaisi tämän iltaiseen. En tahdo, että rikottuani ihannen miehen(turvallisen, voimakkaan ja hellän) kaavan jälkeen kaikki olisi ohi.

Rakastan sinua. Rakkaus on kipua ja kasvua. Jos olet eri mieltä niin emme ikinä kohtaa, emmekä kasva yhdessä ja silloin. On sama pistää kaikki paskaksi ja rikko liittomme. Olen kertonut mitä olen ja mitä koen. Olen heikko ja ja tahdon kasvaa ja oppia. Jos tämä on liikaa ja jos ruinaan tai poljet samaan paskaan kuin aikaisemmissa liitoissasi niin...anna anteeksi.~Mies~

Jokaisena iltana olen halunnut sinua niin, että olisin voinut pakahtua haluuni. Kello määrittelee kuitenkin opiskelijan elämää liikaa. On pakko nukkua, että jaksaa nousta kouluun, jaksaa olla pirteä ja jaksaa kaikkea sitä mikä on turhaa halun rinnalla. Tänään minä haluan sinua. Hitaasti ja askel askeleelta. ~Nainen~

Heräsin yöllä, nukuimme lusikka asennossa, pidit minua hellästi kiinni ja tuntui kuin niin lämpimältä ja hyvältä. Jos tuon tunteen saisin purkkiin ja sitten huonon hetken tullen avaisi purkin ja ottaisi sen tunteen itseensä ei voisi hetki enää olla huono. Missähän noita sinun kaltaisia miehiä oikein kasvaa? Ehkä tipuit taivaasta?~Nainen~

Heräsin yöllä, nukuimme lusikka asennossa, pidit minua hellästi kiinni ja tuntui kuin niin lämpimältä ja hyvältä. Jos tuon tunteen saisin purkkiin ja sitten huonon hetken tullen avaisi purkin ja ottaisi sen tunteen itseensä ei voisi se hetki enää olla huono. Missähän noita sinun kaltaisia miehiä oikein kasvaa? Ehkä tipuit taivaasta?~Nainen~

Kun kaksi ihmistä muuttaa yhteen tulee heidän sopeuttaa omat elintapansa toisen elintapoihin ja näin syntyy yhteinen tapa elää. Meillä se on onnistunut hyvin. On syntynyt hyvä yhteinen tapa elää, olla ja rakastaa. ~Nainen~

Ajattelin vain, että tässä maailmassa on mielettömästi ihmisiä, jotka eivät saa hellyyttä keneltäkään ja eiväthän kaikki sitä varmasti haluakaan. Minusta vaan tuntuu,että tulisin hulluksi jos minua ei hellittäisi. Käpertyisin vihaan ja surisin ja en uskaltaisi liikkua mihinkään. Hellyys, kätesi hiuksissani, selässäni ja kädessäni on sellainen taikavoima,että sen turvin tuntuu kuin osaisin lentää. Joskus kuvittelen tosissaan, että kun illalla silität minua ja kerrot iltasatua niin yön aikana lapaluistani on kasvanut siivet ja ne olisivat täynnä vaaleaa untuvaa ja niillä voisi lentää ihan oikeasti. Jos minä oppisin lentämään niin opettaisin sinutkin, ottaisin kädestäsi kiinni ja hellisin niin kauan, että sinullekin kasvaisi siivet. Tai tarkemmin ajateltuna meillä taitaa molemmilla jo olla siivet, ne vaan on sellaiset taikasiivet ettei niitä kaikki näekkään, ehkä niitä ei näe kukaan muu kuin me itse. *Tule lennetään yhdessä!* ~Nainen~

En osaa sanoa onko se, kun tulen vierellesi ja otan sinut kainalooni ja hyväilen hiljaa selkääsi topin alta, kemiaa. Reaktioita reaktioiden jälkeen ja mielihyvän tuntemusta tuottavia aineita aivoissa ja jos olisi niin miksi väheksyä sitä siksi, että tunnemme reaktiomme kaavan?

Sinä + Minä + hyväilyä x ∞ = hyvä olo

Miksi ihmiset eivät tajua luopua taisteluasemistaan ja tehtävistään, joita mieli vilisee tehden kaikesta yhtä suurta ongelmaa nimeltä Minun elämä? Asettuisitte aloillenne ja antaisitte hiljaisuuden puhua teille ja te kuuntelisitte. Jos kultasi on kosketus etäisyydellä, älä jätä koskettamatta.~Mies~

Niin siinä sitten kävi, me menimme tanssikurssille. Tanssiminen oman kanssa on ihanaa- niistä muista en sitten välittäisikään niin kovasti. Paljon mieluummin löytäisin mieheni kanssa yhteiset askeleet kun jonkun naapurin Peran, joka laittaa partavettä ennen kurssia niin paljon, että lähikontaktissa meinaa daami pyörtyä. Peran peruspiirteisiin kuuluu myös se, että hänen kätensä ovat hiestä märät, otsalta tippuu pisaroita ja tanssitaitoa on pidetty yllä kahden promillen kännissä lähikuppilassa. Perat myöskin kuvittelevat olevansa parkettien partaveitsiä ja hallitsevansa jokaisen tanssin askeleet. Minulla ei ole mitään erilaisia tanssijoita vastaan, mutta joskus tunnen suurta epätoivoa ollessani vieraan miehen pyöriteltävänä jonkun koulun liikuntasalissa. Onneksi kotona voin tanssia omani kanssa valssia vaikka aamuun asti :)

Onpa armollista aloittaa viikko vapaapäivällä. Maanantait ovat julma lopetus viikonlopulle, varsinkin tälle, joka oli kaikinpuolin ihana. Toisinaan tuntuu, että voisin elää pelkkiä viikonloppuja, mutta kyllästyisihän siihenkin kai aikanaan. Toisaalta onhan viikossa monta päivää, joina voi tehdä kaikkea mukavaa, kun vaan jaksaa asennoitua niin. Nythän on syksy, taidan rientää keräämään syysruskan lehtiä talteen talvea varten, niissä on niin kauniit värit. Ehkäpä askartelen niistä sitten talvella jotain mukavaa.~Nainen~

Tuli eilen mieleen, että kuinka paljon poliitikkojen elämänkumppanit vaikuttavat heidän päätöksiinsä. "Putin kulta, ethän aloita tänään uutta sotaa, joohan, jooko?" Putinin vaimo kuiskailee ja hyväilee hänen penistään himokkaan katseensa säestyksellä.~Mies~

Onpa terapeuttista valvoa kahden myöhään yöhön, jutella ja pitää hyvänä- aivan kuin vastarakastuneina. Tai ehkä me olemmekin, rakastumme toisiimme aina uudelleen ja uudelleen. Löydämme toisistamme taivaan ja helvetin, tutkimme napoja, niskan kaarta, käsivarsia ja huulien pehmeyttä. Huohotamme hiljaa sisäkkäin unohtaen ympäröivän maailman kokonaan. Rakennamme toisistamme aina jotain uutta johon voimme palata, kun tuntuu pahalta. Eikö elämää saisi katsella vaaleanpunaisten lasien läpi, jos siihen edelleen pystyy?~Nainen~

En ole pitkään aikaan kokenut onnea. Rauhaa ja syvältä kumpuavaa iloa. Sinun kanssasi olen onnellinen.~Mies~

Onnellisuus tulee, se kumpuaa ja sitä ei voi usko todeksi. Riittääkö pahan karman kumoamiseksi se, että kaksi ihmistä ovat kokeneet tarpeeksi paskaa ennen tapaamistaan? Riittääkö heille sitten onnea yhteiseen elämään? Kuinka paljon pahaa täytyy tapahtua, että ihminen ymmärtää arvostaa onnea? Toista ihmistä? Läheisyyttä? Kotia? Minulle koti on pesä, turvapaikka, rentoutumisen kolo. Kotona voin vain olla, heittäytyä täysin omaksi itsekseni. Itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa...Koti on turvasatama, jonne voi tulla lepäämään ja paikkamaan elämän naarmuja. Kotia ei kuitenkaan voi tehdä yksin. Yksin ollessa on asunto, kämppä, loukku. Vasta yhdessä voi tehdä kodin. Kantaa itsensä ja elämänsä samojen seinien suojaan, paljastaa haavoittuvuutensa ja heikkoutensa. Kuljen kotona ilman kuoria, alasti ja paljastan kaiken sen mitä haluan ihmisiltä salata. ~Nainen~

Rakastan naistani. Tutkin häntä. Kosketan huulillani, kuuntelen ja löydän. Syksyn hämärä virittänyt meidät ja kuronut meidät entistä tiiviimmin yhteen. Ulkona pauhaa kylmä tulevan talven tuuli, mutta sisällä olemme me. ~Mies~

Syysiltapäivät ovat oikeastaan aika ihania. Tänäänkin menimme pesään, rakastelimme ahnaasti ja tunsimme suurta onnea ja yhteenkuuluvuutta. Onneen on vain pakko uskoa, rakkauteen on pakko uskoa. Kun mieheni hyväilee minua, soittaa minua, kuin se olisi hänen elämäntehtävänsä, voiko silloin olla uskomatta rakkauteen? Ei voi. ~Nainen~

Tämä on kahden kiemura, hullujen hyve. Kahden hullun yhteinen liitto, oma pesä ja elämäntapa. ~Nainen~

Elämänsä voi avata toisille paljastamatta itseään tai sitten voi elää elämäänsä omassa pesässään niin ettei kukaan koskaan tiedä sinusta mitään. ~Nainen~